Wikipedia
Katso artikkeli Kaaos Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kaaos (39)[1]

  1. epäjärjestys, sekasorto, hajaannus, sekaannus
    Täällä on täys kaaos päällä!
  2. maailman muodostumista edeltänyt oletettu järjestäytymätön tila

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /'kɑː.os/
  • tavutus: kaa‧os

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaaos kaaokset
genetiivi kaaoksen kaaosten
kaaoksien
partitiivi kaaosta kaaoksia
akkusatiivi kaaos;
kaaoksen
kaaokset
sisäpaikallissijat
inessiivi kaaoksessa kaaoksissa
elatiivi kaaoksesta kaaoksista
illatiivi kaaokseen kaaoksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaaoksella kaaoksilla
ablatiivi kaaokselta kaaoksilta
allatiivi kaaokselle kaaoksille
muut sijamuodot
essiivi kaaoksena kaaoksina
translatiivi kaaokseksi kaaoksiksi
abessiivi kaaoksetta kaaoksitta
instruktiivi kaaoksin
komitatiivi kaaoksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaaokse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kaaos-

Etymologia muokkaa

muinaiskreikan sanasta χάος (kháos)[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kaaosteoria, kaaostila, kaaostutkimus, liikennekaaos

Aiheesta muualla muokkaa

  • kaaos Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39
  2. Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.