SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kaapu (1-E)

  1. viitta
    Hänellä oli kaapu harteillaan.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈkɑ̝ːpu]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaapu kaavut
genetiivi kaavun kaapujen
partitiivi kaapua kaapuja
akkusatiivi kaapu;
kaavun
kaavut
sisäpaikallissijat
inessiivi kaavussa kaavuissa
elatiivi kaavusta kaavuista
illatiivi kaapuun kaapuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaavulla kaavuilla
ablatiivi kaavulta kaavuilta
allatiivi kaavulle kaavuille
muut sijamuodot
essiivi kaapuna kaapuina
translatiivi kaavuksi kaavuiksi
abessiivi kaavutta kaavuitta
instruktiivi kaavuin
komitatiivi kaapuine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

muinaisruotsin kāpa (> ruotsin kåpa) < keskiajan latinan capa[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

munkinkaapu, nunnankaapu, papinkaapu

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kaapu Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.