Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kaaputus (39)

  1. kaaputtaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑːput̪us/
  • tavutus: kaa‧pu‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaaputus kaaputukset
genetiivi kaaputuksen kaaputusten
kaaputuksien
partitiivi kaaputusta kaaputuksia
akkusatiivi kaaputus;
kaaputuksen
kaaputukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kaaputuksessa kaaputuksissa
elatiivi kaaputuksesta kaaputuksista
illatiivi kaaputukseen kaaputuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaaputuksella kaaputuksilla
ablatiivi kaaputukselta kaaputuksilta
allatiivi kaaputukselle kaaputuksille
muut sijamuodot
essiivi kaaputuksena kaaputuksina
translatiivi kaaputukseksi kaaputuksiksi
abessiivi kaaputuksetta kaaputuksitta
instruktiivi kaaputuksin
komitatiivi kaaputuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaaputukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kaaputus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä kaaputtaa (kaaput- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa