kaaputus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kaaputus (39)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑːput̪us/
- tavutus: kaa‧pu‧tus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kaaputus | kaaputukset |
genetiivi | kaaputuksen | kaaputusten kaaputuksien |
partitiivi | kaaputusta | kaaputuksia |
akkusatiivi | kaaputus; kaaputuksen |
kaaputukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kaaputuksessa | kaaputuksissa |
elatiivi | kaaputuksesta | kaaputuksista |
illatiivi | kaaputukseen | kaaputuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kaaputuksella | kaaputuksilla |
ablatiivi | kaaputukselta | kaaputuksilta |
allatiivi | kaaputukselle | kaaputuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kaaputuksena | kaaputuksina |
translatiivi | kaaputukseksi | kaaputuksiksi |
abessiivi | kaaputuksetta | kaaputuksitta |
instruktiivi | – | kaaputuksin |
komitatiivi | – | kaaputuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kaaputukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kaaputus- |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä kaaputtaa (kaaput- + -us)
Käännökset muokkaa
1. kaaputtaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- kaaputus Kielitoimiston sanakirjassa