Wikipedia
Katso artikkeli Kaksio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kaksio (3)

  1. asuntotyyppi, jossa on kaksi asumiseen tarkoitettua huonetta: olohuone ja makuuhuone, lisäksi asunnossa on keittiö tai keittokomero, WC ja peseytymistila ja voi olla vaatehuone, sauna tai parveke, esim. 2h+k

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑksio/
  • tavutus: kak‧si‧o

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaksio kaksiot
genetiivi kaksion kaksioiden
kaksioitten
partitiivi kaksiota kaksioita
akkusatiivi kaksio;
kaksion
kaksiot
sisäpaikallissijat
inessiivi kaksiossa kaksioissa
elatiivi kaksiosta kaksioista
illatiivi kaksioon kaksioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaksiolla kaksioilla
ablatiivi kaksiolta kaksioilta
allatiivi kaksiolle kaksioille
muut sijamuodot
essiivi kaksiona kaksioina
translatiivi kaksioksi kaksioiksi
abessiivi kaksiotta kaksioitta
instruktiivi kaksioin
komitatiivi kaksioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaksio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Vieruskäsitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kaksio Kielitoimiston sanakirjassa