kalikka
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- poikkileikkaukseltaan pyöreä kappale puuta
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑlikːɑ/
- tavutus: ka‧lik‧ka
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kalikka | kalikat |
| genetiivi | kalikan | kalikoiden kalikoitten kalikkojen (kalikkain) |
| partitiivi | kalikkaa | kalikoita kalikkoja |
| akkusatiivi | kalikka; kalikan |
kalikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kalikassa | kalikoissa |
| elatiivi | kalikasta | kalikoista |
| illatiivi | kalikkaan | kalikkoihin kalikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kalikalla | kalikoilla |
| ablatiivi | kalikalta | kalikoilta |
| allatiivi | kalikalle | kalikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kalikkana | kalikkoina kalikoina |
| translatiivi | kalikaksi | kalikoiksi |
| abessiivi | kalikatta | kalikoitta |
| instruktiivi | – | kalikoin |
| komitatiivi | – | kalikoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kalika- | |
| vahva vartalo | kalikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Idiomit muokkaa
- se koira älähtää johon kalikka kalahtaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kalikka Kielitoimiston sanakirjassa