Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kalina (12)[1]

  1. kaliseva ääni, käytetään esim. metalliesineiden ja hampaiden lyömisestä yhteen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑlinɑ/
  • tavutus: ka‧li‧na

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kalina kalinat
genetiivi kalinan kalinoiden
kalinoitten
(kalinain)
partitiivi kalinaa kalinoita
akkusatiivi kalina;
kalinan
kalinat
sisäpaikallissijat
inessiivi kalinassa kalinoissa
elatiivi kalinasta kalinoista
illatiivi kalinaan kalinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kalinalla kalinoilla
ablatiivi kalinalta kalinoilta
allatiivi kalinalle kalinoille
muut sijamuodot
essiivi kalinana kalinoina
translatiivi kalinaksi kalinoiksi
abessiivi kalinatta kalinoitta
instruktiivi kalinoin
komitatiivi kalinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kalina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Substantiivi muokkaa

kalina

  1. (taivutusmuoto) yksikön essiivimuoto sanasta kali

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12