Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kamaluus (40)

  1. se, että on kamala

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑmɑluːs/
  • tavutus: ka‧ma‧luus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kamaluus kamaluudet
genetiivi kamaluuden kamaluuksien
partitiivi kamaluutta kamaluuksia
akkusatiivi kamaluus;
kamaluuden
kamaluudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kamaluudessa kamaluuksissa
elatiivi kamaluudesta kamaluuksista
illatiivi kamaluuteen kamaluuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kamaluudella kamaluuksilla
ablatiivi kamaluudelta kamaluuksilta
allatiivi kamaluudelle kamaluuksille
muut sijamuodot
essiivi kamaluutena kamaluuksina
translatiivi kamaluudeksi kamaluuksiksi
abessiivi kamaluudetta kamaluuksitta
instruktiivi kamaluuksin
komitatiivi kamaluuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kamaluude-
vahva vartalo kamaluute-
konsonantti-
vartalo
kamaluut-

Etymologia muokkaa

sanan kamala vartalosta kamal- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa