Katso myös: Kani

Suomi muokkaa

 
Kani
 
Kani
 
Kani

Substantiivi muokkaa

kani (5)

  1. kaniini
  2. kaniinin muokattu nahka eli turkis
  3. (slangia) panttilainaamo
    Vein kelloni kaniin.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑ.ni/
  • tavutus: ka‧ni

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kani kanit
genetiivi kanin kanien
(kanein)
partitiivi kania kaneja
akkusatiivi kani;
kanin
kanit
sisäpaikallissijat
inessiivi kanissa kaneissa
elatiivi kanista kaneista
illatiivi kaniin kaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kanilla kaneilla
ablatiivi kanilta kaneilta
allatiivi kanille kaneille
muut sijamuodot
essiivi kanina kaneina
translatiivi kaniksi kaneiksi
abessiivi kanitta kaneitta
instruktiivi kanein
komitatiivi kaneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kani-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

panttilainaamo-merkitys venäjän kielestä, sana кон ('uhkapelin pankki', 'pelin osapuoli') < ilmaus "поставить на кон" ("panna likoon")

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

citykani, kanikonttori, kanikoppi, kaniturkki, sähkökani

Aiheesta muualla muokkaa

  • kani Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kani ja kani. Kotimaisten kielten keskus

Kiribati muokkaa

Verbi muokkaa

kani

  1. haluta

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

kani

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivi sanasta kana
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivi sanasta kana

Verbi muokkaa

kani

  1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä kaniti
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoona verbistä kaniti