kansantajuistava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kansantajuistaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kansantajuistava kansantajuistavat
genetiivi kansantajuistavan kansantajuistavien
(kansantajuistavain)
partitiivi kansantajuistavaa kansantajuistavia
akkusatiivi kansantajuistava; kansantajuistavan kansantajuistavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kansantajuistavassa kansantajuistavissa
elatiivi kansantajuistavasta kansantajuistavista
illatiivi kansantajuistavaan kansantajuistaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kansantajuistavalla kansantajuistavilla
ablatiivi kansantajuistavalta kansantajuistavilta
allatiivi kansantajuistavalle kansantajuistaville
muut sijamuodot
essiivi kansantajuistavana kansantajuistavina
translatiivi kansantajuistavaksi kansantajuistaviksi
abessiivi kansantajuistavatta kansantajuistavitta
instruktiivi kansantajuistavin
komitatiivi kansantajuistavine