kantin

Suomi

Substantiivi

kantin

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kantti
2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta kantti

Ruotsi

Substantiivi

kantin yl. (3) (yks. määr. kantinen[luo], mon. epämäär. kantiner[luo], mon. määr. kantinerna[luo])

1. ruokasali