kantis
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakantis (39)
- (slangia) kanta-asiakas
- (slangia) kantapaikka, myös kantakapakka
- (slangia) kantasuomalainen
- Kantikset ja mamut ottivat yhteen.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑnt̪is/
- tavutus: kan‧tis
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kantis | kantikset |
| genetiivi | kantiksen | kantisten kantiksien |
| partitiivi | kantista | kantiksia |
| akkusatiivi | kantis; kantiksen |
kantikset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kantiksessa | kantiksissa |
| elatiivi | kantiksesta | kantiksista |
| illatiivi | kantikseen | kantiksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kantiksella | kantiksilla |
| ablatiivi | kantikselta | kantiksilta |
| allatiivi | kantikselle | kantiksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kantiksena | kantiksina |
| translatiivi | kantikseksi | kantiksiksi |
| abessiivi | kantiksetta | kantiksitta |
| instruktiivi | – | kantiksin |
| komitatiivi | – | kantiksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kantikse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kantis- | |