kanttuvei

Suomi

Adverbi

kanttuvei (ei vertailuasteita)

1. (arkikieltä) lopussa, aivan väsyneenä, maassa makaavana, tajuttomana

   olla kanttuvei

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑnt̪ːuˌʋei̯/
• tavutus: kant‧tu‧vei

Etymologia

Suomessa työskennelleiden venäläisten työmiesten käyttämästä venäjän kielestä < harvinaisen verbin кантовать ('kaataa, kääntää, vierittää', kantovát) imperatiivimuoto кантуй ('kaada, käännä, vieritä', kantúj), jota suuria ja raskaita kiviä vierittäneet venäläiset työmiehet ovat huudelleet sen kuulostaen suomenkielisestä henkilöstä "kantui" ja loppuosa "vei" on saattanut liittyä kiven työntämiseen  lähde?