Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

karahka (13)

  1. oksanlohko
  2. (slangia) vaihteisto
    Eli kansi jossa keppi on auki, karahka kohdalleen ja menoksi. (kaivinkoneet.com)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑrɑhkɑ/
  • tavutus: ka‧rah‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karahka karahkat
genetiivi karahkan karahkoiden
karahkoitten
karahkojen
(karahkain)
partitiivi karahkaa karahkoita
karahkoja
akkusatiivi karahka;
karahkan
karahkat
sisäpaikallissijat
inessiivi karahkassa karahkoissa
elatiivi karahkasta karahkoista
illatiivi karahkaan karahkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karahkalla karahkoilla
ablatiivi karahkalta karahkoilta
allatiivi karahkalle karahkoille
muut sijamuodot
essiivi karahkana karahkoina
translatiivi karahkaksi karahkoiksi
abessiivi karahkatta karahkoitta
instruktiivi karahkoin
komitatiivi karahkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo karahka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

  • karahka Kielitoimiston sanakirjassa