karjahdella

Suomi

Verbi

karjahdella (67-F) (taivutus[luo])

1. päästää toistuvasti lyhyt, voimakas huuto matalalla, yleensä särjetyllä, äänellä

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑrjɑhˌdelːɑˣ/
• tavutus: kar‧jah‧del‧la

Etymologia

• frekventatiivimuoto verbistä karjahtaa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: karjahteleminen

Aiheesta muualla

• karjahdella Kielitoimiston sanakirjassa