karjahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakarjahteleminen (38)
- teonnimi verbistä karjahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | karjahteleminen | karjahtelemiset |
genetiivi | karjahtelemisen | karjahtelemisten karjahtelemisien |
partitiivi | karjahtelemista | karjahtelemisia |
akkusatiivi | karjahteleminen; karjahtelemisen |
karjahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | karjahtelemisessa | karjahtelemisissa |
elatiivi | karjahtelemisesta | karjahtelemisista |
illatiivi | karjahtelemiseen | karjahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | karjahtelemisella | karjahtelemisilla |
ablatiivi | karjahtelemiselta | karjahtelemisilta |
allatiivi | karjahtelemiselle | karjahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | karjahtelemisena (karjahtelemisna) |
karjahtelemisina |
translatiivi | karjahtelemiseksi | karjahtelemisiksi |
abessiivi | karjahtelemisetta | karjahtelemisitta |
instruktiivi | – | karjahtelemisin |
komitatiivi | – | karjahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | karjahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
karjahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi karjahdella + johdin -minen