Suomi muokkaa

Adverbi muokkaa

karkuun

  1. pois jonkun hallinnasta, pakoon
    juosta karkuun [= karata, paeta (juosten)]
    Hevonen pääsi karkuun [= karkasi, pääsi karkaamaan].

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑrkuːn/
  • tavutus: kar‧kuun

Taivutus muokkaa

→○ illatiivi karkuun
inessiivi karussa
○→ elatiivi -

Käännökset muokkaa

Postpositio muokkaa

karkuun

  1. (+ part.) pois jonkun hallinnasta, pakoon jotakin
    Mopoilija kaahasi poliisia karkuun [= pakeni poliisia kaahaten].

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • karkuun Kielitoimiston sanakirjassa