Wikipedia
Katso artikkeli Kartio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
kartioita

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kartio (3)

  1. (geometria) huippua kohti suippeneva muoto tai esine, jonka pohjan suuntainen poikkileikkaus on saman muotoinen joka korkeudella

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑrt̪io/
  • tavutus: kar‧ti‧o

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kartio kartiot
genetiivi kartion kartioiden
kartioitten
partitiivi kartiota kartioita
akkusatiivi kartio;
kartion
kartiot
sisäpaikallissijat
inessiivi kartiossa kartioissa
elatiivi kartiosta kartioista
illatiivi kartioon kartioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kartiolla kartioilla
ablatiivi kartiolta kartioilta
allatiivi kartiolle kartioille
muut sijamuodot
essiivi kartiona kartioina
translatiivi kartioksi kartioiksi
abessiivi kartiotta kartioitta
instruktiivi kartioin
komitatiivi kartioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kartio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

kirjakielessä sana esiintyy ensi kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637 (muodossa cartio)[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kaksoiskartio, kartiohammaspyörä, kartiokulma, kartioleikkaus, kartiolisäke, kartiopinta, kartioprojektio, särmäkartio, ympyräkartio

Aiheesta muualla muokkaa

  • kartio Kielitoimiston sanakirjassa
  • kartio Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Petri Lauerma: Marcus Pauli Sadeleri – Schroderuksen sanakirjan suomalainen avustaja. Kieliviesti, 2016, nro 3, s. 7. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 20.2.2020.