karttaa

Suomi

Substantiivi

karttaa

1. (taivutusmuoto) yksikön partiivi sanasta kartta

Verbi

karttaa (53-C) (taivutus[luo]) tai (56-C)

1. kiertää, kaihtaa, välttää näkemästä tai tekemästä jotakin

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑrt̪ːɑːˣ/
• tavutus: kart‧taa

Etymologia

Mahdollisesti johdos sanasta kaari.

Käännökset

1. kiertää, kaihtaa, välttää näkemästä tai tekemästä jotakin

englanti: avoid, shun espanja: evitar

ruotsi: undvika saksa: meiden, vermeiden

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: kartella

Aiheesta muualla

• karttaa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 258 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa