SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

karttaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partiivi sanasta kartta

VerbiMuokkaa

karttaa (53-C) (taivutus) tai (56-C)

  1. kiertää, kaihtaa, välttää näkemästä tai tekemästä jotakin

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑrt̪t̪ɑːˣ/
  • tavutus: kart‧taa

EtymologiaMuokkaa

Mahdollisesti johdos sanasta kaari.[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • karttaa Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004