kasaantuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakasaantuminen (38)
- teonnimi verbistä kasaantua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kasaantuminen | kasaantumiset |
| genetiivi | kasaantumisen | kasaantumisten kasaantumisien |
| partitiivi | kasaantumista | kasaantumisia |
| akkusatiivi | kasaantuminen; kasaantumisen |
kasaantumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kasaantumisessa | kasaantumisissa |
| elatiivi | kasaantumisesta | kasaantumisista |
| illatiivi | kasaantumiseen | kasaantumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kasaantumisella | kasaantumisilla |
| ablatiivi | kasaantumiselta | kasaantumisilta |
| allatiivi | kasaantumiselle | kasaantumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kasaantumisena (kasaantumisna) |
kasaantumisina |
| translatiivi | kasaantumiseksi | kasaantumisiksi |
| abessiivi | kasaantumisetta | kasaantumisitta |
| instruktiivi | – | kasaantumisin |
| komitatiivi | – | kasaantumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kasaantumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kasaantumis- | |