katkaisin
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakatkaisin (33)
- esine, asia tai laite, joka katkaisee jotakin tai jolla katkaistaan jotakin; katkaisija
- valokatkaisin
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑt̪kɑi̯sin/, ['k̟ɑ̝t̪.k̟ɑ̝i̯.s̠in]
- tavutus: kat‧kai‧sin
Etymologia
muokkaaTaivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | katkaisin | katkaisimet |
| genetiivi | katkaisimen | katkaisimien katkaisinten |
| partitiivi | katkaisinta | katkaisimia |
| akkusatiivi | katkaisin; katkaisimen |
katkaisimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | katkaisimessa | katkaisimissa |
| elatiivi | katkaisimesta | katkaisimista |
| illatiivi | katkaisimeen | katkaisimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | katkaisimella | katkaisimilla |
| ablatiivi | katkaisimelta | katkaisimilta |
| allatiivi | katkaisimelle | katkaisimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | katkaisimena (katkaisinna) |
katkaisimina |
| translatiivi | katkaisimeksi | katkaisimiksi |
| abessiivi | katkaisimetta | katkaisimitta |
| instruktiivi | – | katkaisimin |
| komitatiivi | – | katkaisimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | katkaisime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
katkaisin- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaa- katkaisija (arkikieltä)
Aiheesta muualla
muokkaa- katkaisin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
muokkaakatkaisin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä katkaista