SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

katumus (39)[1]

  1. se, että katuu jotakin

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑt̪umus/
  • tavutus: ka‧tu‧mus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi katumus katumukset
genetiivi katumuksen katumusten
katumuksien
partitiivi katumusta katumuksia
akkusatiivi katumus;
katumuksen
katumukset
sisäpaikallissijat
inessiivi katumuksessa katumuksissa
elatiivi katumuksesta katumuksista
illatiivi katumukseen katumuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi katumuksella katumuksilla
ablatiivi katumukselta katumuksilta
allatiivi katumukselle katumuksille
muut sijamuodot
essiivi katumuksena katumuksina
translatiivi katumukseksi katumuksiksi
abessiivi katumuksetta katumuksitta
instruktiivi katumuksin
komitatiivi katumuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo katumukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
katumus-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

katumuspilleri, katumuspäivä

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • katumus Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39