SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

kauhoa (52) (taivutus)

  1. ammentaa kauhalla
    Hän kauhoi keittoa lautaselleen.
  2. myös mättää, lapata ainetta käsin tai jollain työkalulla
    kauhoa kaksin käsin
    Destia kauhoi soraa liian syvältä, pomot oikeudessa (hs.fi)
  3. uida
    MM-kisojen uintikuningas kauhoi jo neljännen kultansa. (yle.fi)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑu̯hoɑˣ/
  • tavutus: kau‧ho‧a

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kauhoa Kielitoimiston sanakirjassa