Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kaula
Kaula

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kaula (9)

  1. ruumiinosa pään ja vartalon välillä
  2. jonkin kapea osa
    pullonkaula, kohdunkaula
    Kitaran kaula kiinnitetään runkoon jyrsittyyn koloon ruuveilla.
  3. etäisyys, etumatka
    Johdossa ollut urheilija kasvatti kaulaa kilpailijoihinsa.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑu̯lɑ/
  • tavutus: kau‧la

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaula kaulat
genetiivi kaulan kaulojen
(kaulain)
partitiivi kaulaa kauloja
akkusatiivi kaula;
kaulan
kaulat
sisäpaikallissijat
inessiivi kaulassa kauloissa
elatiivi kaulasta kauloista
illatiivi kaulaan kauloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaulalla kauloilla
ablatiivi kaulalta kauloilta
allatiivi kaulalle kauloille
muut sijamuodot
essiivi kaulana kauloina
translatiivi kaulaksi kauloiksi
abessiivi kaulatta kauloitta
instruktiivi kauloin
komitatiivi kauloine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

balttilainen laina (n. 2000–3000 vuotta sitten)[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

hampaankaula, juurikaula, kanankaula, kaula-aukko, kaulahermo, kaulahihna, kaulahuivi, kaulakello, kaulaketju, kaulakipu, kaulakoru, kaulaliina, kaulamikrofoni, kaulanauha, kaulanikama, kaulapanta, kaularanka, kaularauhanen, kaularauta, kaulariipus, kaulasuoni, kaulavaltimo, kenokaula, kohdunkaula, käsikaulaa, käärmekaula, pullonkaula

IdiomitMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kaula Kielitoimiston sanakirjassa
  • kaula Tieteen termipankissa

HavaijiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kaula

  1. köysi

ViitteetMuokkaa

  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)