Wikipedia
Katso artikkeli Kaura Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Kauraa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kaura (9)

  1. kaurojen suvun (Avena) heinäkasvi, joista monia viljellään viljana
  2. erityisesti peltokaura (Avena sativa)
    Kauran jyvät kasvavat röyhyssä.
  3. näiden ravinnoksi käytettävät siemenet

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑu̯rɑ/
  • tavutus: kau‧ra

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaura kaurat
genetiivi kauran kaurojen
(kaurain)
partitiivi kauraa kauroja
akkusatiivi kaura;
kauran
kaurat
sisäpaikallissijat
inessiivi kaurassa kauroissa
elatiivi kaurasta kauroista
illatiivi kauraan kauroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kauralla kauroilla
ablatiivi kauralta kauroilta
allatiivi kauralle kauroille
muut sijamuodot
essiivi kaurana kauroina
translatiivi kauraksi kauroiksi
abessiivi kauratta kauroitta
instruktiivi kauroin
komitatiivi kauroine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

hukkakaura, kaurahattu, kaurahiutale, kaurajauho, kauraleipä, kauralese, kauraliemi, kauramoottori, kauranjyvä, kaurannoki, kauransiemen, kauranviljely, kaurapelto, kaurapuuro, kauraryyni, kaurasuurimo, kauravelli, maatiaiskaura, papinkaura, punakaura, rehukaura, siemenkaura

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kaura Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.