Wikipedia
Katso artikkeli Kaura Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Kauraa.

Substantiivi

muokkaa

kaura (9)

  1. kaurojen suvun (Avena) heinäkasvi, joista monia viljellään viljana
  2. erityisesti peltokaura (Avena sativa)
    Kauran jyvät kasvavat röyhyssä.
  3. näiden ravinnoksi käytettävät siemenet

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑu̯rɑ/
  • tavutus: kau‧ra

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaura kaurat
genetiivi kauran kaurojen
(kaurain)
partitiivi kauraa kauroja
akkusatiivi kaura;
kauran
kaurat
sisäpaikallissijat
inessiivi kaurassa kauroissa
elatiivi kaurasta kauroista
illatiivi kauraan kauroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kauralla kauroilla
ablatiivi kauralta kauroilta
allatiivi kauralle kauroille
muut sijamuodot
essiivi kaurana kauroina
translatiivi kauraksi kauroiksi
abessiivi kauratta kauroitta
instruktiivi kauroin
komitatiivi kauroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaura-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Vanha germaaninen laina, rekonstruoitu alkumuoto *ꭓagran-. Vastineita itämerensuomalaisissa kielissä karjalan kakra, vepsän kagr ja viron kaer.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hukkakaura, kaurahattu, kaurahiutale, kaurajauho, kauraleipä, kauralese, kauraliemi, kauramoottori, kauranjyvä, kaurannoki, kauransiemen, kauranviljely, kaurapelto, kaurapuuro, kauraryyni, kaurasuurimo, kauravelli, maatiaiskaura, nyhtökaura, papinkaura, punakaura, rehukaura, siemenkaura

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kaura Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 4000 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 193. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.