kaura
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kaura (9)
- kaurojen suvun (Avena) heinäkasvi, joista monia viljellään viljana
- erityisesti peltokaura (Avena sativa)
- Kauran jyvät kasvavat röyhyssä.
- näiden ravinnoksi käytettävät siemenet
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑu̯rɑ/
- tavutus: kau‧ra
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaura | kaurat |
| genetiivi | kauran | kaurojen (kaurain) |
| partitiivi | kauraa | kauroja |
| akkusatiivi | kaura; kauran |
kaurat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaurassa | kauroissa |
| elatiivi | kaurasta | kauroista |
| illatiivi | kauraan | kauroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kauralla | kauroilla |
| ablatiivi | kauralta | kauroilta |
| allatiivi | kauralle | kauroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaurana | kauroina |
| translatiivi | kauraksi | kauroiksi |
| abessiivi | kauratta | kauroitta |
| instruktiivi | – | kauroin |
| komitatiivi | – | kauroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaura- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Vanha germaaninen laina, rekonstruoitu alkumuoto *ꭓagran-. Vastineita itämerensuomalaisissa kielissä karjalan kakra, vepsän kagr ja viron kaer.[1]
Käännökset muokkaa
2. Avena sativa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
hukkakaura, kaurahattu, kaurahiutale, kaurajauho, kauraleipä, kauralese, kauraliemi, kauramoottori, kauranjyvä, kaurannoki, kauransiemen, kauranviljely, kaurapelto, kaurapuuro, kauraryyni, kaurasuurimo, kauravelli, maatiaiskaura, papinkaura, punakaura, rehukaura, siemenkaura
Aiheesta muualla muokkaa
- kaura Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 4000 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 193. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.