kehuskeleva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kehuskella

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kehuskeleva kehuskelevat
genetiivi kehuskelevan kehuskelevien
(kehuskelevain)
partitiivi kehuskelevaa kehuskelevia
akkusatiivi kehuskeleva; kehuskelevan kehuskelevat
sisäpaikallissijat
inessiivi kehuskelevassa kehuskelevissa
elatiivi kehuskelevasta kehuskelevista
illatiivi kehuskelevaan kehuskeleviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kehuskelevalla kehuskelevilla
ablatiivi kehuskelevalta kehuskelevilta
allatiivi kehuskelevalle kehuskeleville
muut sijamuodot
essiivi kehuskelevana kehuskelevina
translatiivi kehuskelevaksi kehuskeleviksi
abessiivi kehuskelevatta kehuskelevitta
instruktiivi kehuskelevin
komitatiivi kehuskelevine