keijukainen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
keijukainen (38)
- pieni ja siro taruolento (usein naispuolinen ja siivekäs)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkei̯juˌkɑi̯nen/
- tavutus: kei‧ju‧kai‧nen
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | keijukainen | keijukaiset |
genetiivi | keijukaisen | keijukaisten keijukaisien |
partitiivi | keijukaista | keijukaisia |
akkusatiivi | keijukainen; keijukaisen |
keijukaiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | keijukaisessa | keijukaisissa |
elatiivi | keijukaisesta | keijukaisista |
illatiivi | keijukaiseen | keijukaisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | keijukaisella | keijukaisilla |
ablatiivi | keijukaiselta | keijukaisilta |
allatiivi | keijukaiselle | keijukaisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | keijukaisena (keijukaisna) |
keijukaisina |
translatiivi | keijukaiseksi | keijukaisiksi |
abessiivi | keijukaisetta | keijukaisitta |
instruktiivi | – | keijukaisin |
komitatiivi | – | keijukaisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | keijukaise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
keijukais- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Idiomit muokkaa
- sadan kilon keijukainen = lihava henkilö
Aiheesta muualla muokkaa
- keijukainen Kielitoimiston sanakirjassa