Wikipedia
Katso artikkeli Keijukainen Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Keijukainen

Substantiivi muokkaa

keijukainen (38)

  1. pieni ja siro taruolento (usein naispuolinen ja siivekäs)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkei̯juˌkɑi̯nen/
  • tavutus: kei‧ju‧kai‧nen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keijukainen keijukaiset
genetiivi keijukaisen keijukaisten
keijukaisien
partitiivi keijukaista keijukaisia
akkusatiivi keijukainen;
keijukaisen
keijukaiset
sisäpaikallissijat
inessiivi keijukaisessa keijukaisissa
elatiivi keijukaisesta keijukaisista
illatiivi keijukaiseen keijukaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi keijukaisella keijukaisilla
ablatiivi keijukaiselta keijukaisilta
allatiivi keijukaiselle keijukaisille
muut sijamuodot
essiivi keijukaisena
(keijukaisna)
keijukaisina
translatiivi keijukaiseksi keijukaisiksi
abessiivi keijukaisetta keijukaisitta
instruktiivi keijukaisin
komitatiivi keijukaisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo keijukaise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
keijukais-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Idiomit muokkaa

  • sadan kilon keijukainen = lihava henkilö

Aiheesta muualla muokkaa