keinohedelmöitys

Suomi

Substantiivi

keinohedelmöitys

1. (lääketiede) siittiöiden vieminen munasolun yhteyteen lääketieteen keinoin, hedelmöityksen tapahtuessa luonnollisessa ympäristössä

Etymologia

• yhdyssana sanoista keino- ja hedelmöitys

Liittyvät sanat

Synonyymit

• inseminaatio
• koeputkihedelmöitys
• muumimukimenetelmä

Aiheesta muualla

• keinohedelmöitys Kielitoimiston sanakirjassa