kekkuloiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakekkuloiminen (38)
- teonnimi verbistä kekkuloida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kekkuloiminen | kekkuloimiset |
genetiivi | kekkuloimisen | kekkuloimisten kekkuloimisien |
partitiivi | kekkuloimista | kekkuloimisia |
akkusatiivi | kekkuloiminen; kekkuloimisen |
kekkuloimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kekkuloimisessa | kekkuloimisissa |
elatiivi | kekkuloimisesta | kekkuloimisista |
illatiivi | kekkuloimiseen | kekkuloimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kekkuloimisella | kekkuloimisilla |
ablatiivi | kekkuloimiselta | kekkuloimisilta |
allatiivi | kekkuloimiselle | kekkuloimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kekkuloimisena (kekkuloimisna) |
kekkuloimisina |
translatiivi | kekkuloimiseksi | kekkuloimisiksi |
abessiivi | kekkuloimisetta | kekkuloimisitta |
instruktiivi | – | kekkuloimisin |
komitatiivi | – | kekkuloimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kekkuloimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kekkuloimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kekkuloida + johdin -minen