Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kelastus (39)

  1. kelastaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkelɑst̪us/
  • tavutus: ke‧las‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kelastus kelastukset
genetiivi kelastuksen kelastusten
kelastuksien
partitiivi kelastusta kelastuksia
akkusatiivi kelastus;
kelastuksen
kelastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kelastuksessa kelastuksissa
elatiivi kelastuksesta kelastuksista
illatiivi kelastukseen kelastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kelastuksella kelastuksilla
ablatiivi kelastukselta kelastuksilta
allatiivi kelastukselle kelastuksille
muut sijamuodot
essiivi kelastuksena kelastuksina
translatiivi kelastukseksi kelastuksiksi
abessiivi kelastuksetta kelastuksitta
instruktiivi kelastuksin
komitatiivi kelastuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kelastukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kelastus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä kelastaa (kelast- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa