kelirikko

Suomi

Substantiivi

kelirikko (1-A)

1. roudan sulamisesta tai sääoloista johtuva tien kantavuuden ja kulkukelpoisuuden heikkeneminen; jaetaan pinta-, runko- ja syyskelirikkoon
2. vesiliikenteessä jäätilanne, jossa jää ei kanna, mutta estää veneliikenteen

Ääntäminen

• IPA: /ˈkeliˌrikːo/
• tavutus: ke‧li‧rik‧ko

Etymologia

yhdyssana sanoista keli ja rikko

Käännökset

1. sääoloista tai roudan sulamisesta johtuva tien kantavuuden ja kulkukelpoisuuden heikkeneminen

englanti: rasputitsa ruotsi: menföre

venäjä: распутица (rasputitsa) viro: (tie) teedelagunemine, teedelagu ; (jää) jäädelagunemine, jäädelagu

Liittyvät sanat

• keli
• rikko

Synonyymit

• rospuutto

Yhdyssanat

kelirikkoalus

Aiheesta muualla

• kelirikko Kielitoimiston sanakirjassa
• kelirikko Tieteen termipankissa