kenne

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kennen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kennen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kennen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kennen