kerronta
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
- kertominen, kertomuksen tapahtumien kuvailu
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈkerːont̪ɑ/
- tavutus: ker‧ron‧ta
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kerronta | kerronnat |
| genetiivi | kerronnan | kerrontojen (kerrontain) |
| partitiivi | kerrontaa | kerrontoja |
| akkusatiivi | kerronta; kerronnan |
kerronnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kerronnassa | kerronnoissa |
| elatiivi | kerronnasta | kerronnoista |
| illatiivi | kerrontaan | kerrontoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kerronnalla | kerronnoilla |
| ablatiivi | kerronnalta | kerronnoilta |
| allatiivi | kerronnalle | kerronnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kerrontana | kerrontoina |
| translatiivi | kerronnaksi | kerronnoiksi |
| abessiivi | kerronnatta | kerronnoitta |
| instruktiivi | – | kerronnoin |
| komitatiivi | – | kerrontoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kerronna- | |
| vahva vartalo | kerronta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
EtymologiaMuokkaa
johdos verbistä kertoa (kerro- + -nta)
KäännöksetMuokkaa
1. kertominen
|
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- adjektiivit: kerronnallinen