Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kertoma (10)

  1. (kielitiede, harvinainen) imperfekti
  2. (matematiikka) fakulteetti, n:n kokonaisluvun kaikkien lukujen tulo
    Kolmen kertoma 3! on 1·2·3 eli kuusi.
    Kertoma ilmoittaa n:n olion permutaatioiden määrän.
  3. kerronta, kertomus
    Ne korutont on kertomaa.
    Naapurien kertoman mukaan avioparin välit olivat mitä parhaat.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkert̪omɑ/, [ˈk̟e̞rto̞mɑ̝]
  • tavutus: ker‧to‧ma

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kertoma kertomat
genetiivi kertoman kertomien
(kertomain)
partitiivi kertomaa kertomia
akkusatiivi kertoma;
kertoman
kertomat
sisäpaikallissijat
inessiivi kertomassa kertomissa
elatiivi kertomasta kertomista
illatiivi kertomaan kertomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kertomalla kertomilla
ablatiivi kertomalta kertomilta
allatiivi kertomalle kertomille
muut sijamuodot
essiivi kertomana kertomina
translatiivi kertomaksi kertomiksi
abessiivi kertomatta kertomitta
instruktiivi kertomin
komitatiivi kertomine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kertoma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kertomafunktio, kertomakirjallisuus, kertomakyky, kertomalause, kertomaruno, kertomarunous, kertomataito, kertomatapa, kertomataulu, kertomateos

Aiheesta muualla muokkaa

  • kertoma Kielitoimiston sanakirjassa