keskusvalta

Suomi

Substantiivi

keskusvalta (monikko keskusvallat)

1. pääkaupunkiin keskitetty ylin vallankäyttö

   Siirtokunnissa tunnettiin vastenmielisyyttä voimakasta keskusvaltaa kohtaan.

   Keskusvalta laatii lait ja osavaltiot panevat ne täytäntöön.

2. (historia, monikollinen) ensimmäisen maailmansodan toinen osapuoli

   Vastakkain taistelivat Saksan ja Itävalta-Unkarin johtamat keskusvallat sekä lähinnä Ison-Britannian, Ranskan, Venäjän ja Yhdysvaltojen muodostamat ympärysvallat. (uta.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkeskusˌʋɑlt̪ɑ/
• tavutus: kes‧kus‧val‧ta

Etymologia

• yhdyssana sanoista keskus ja valta

Liittyvät sanat

Vieruskäsitteet

• ympärysvalta

Aiheesta muualla

• keskusvalta Kielitoimiston sanakirjassa