keuhko

Suomi

Ihmisen keuhkot

Substantiivi

keuhko (1)

1. elin, jolla kaikki nelijalkaiset selkärankaiset hengittävät; ihmisellä on kaksi keuhkoa, joten sana esiintyy useimmin monikossa

   Keuhkoihini sattui raskaan juoksun jälkeen.

2. (alatyyliä) naisen rinta (yl. monikossa)

   Olipas tuolla mimmillä aika hyvät keuhkot.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkeu̯hko/
• tavutus: keuh‧ko

Etymologia

mahdollisesti samaa alkuperää kuin keveä, kevyt

Käännökset

1. hengityselin

azeri: ağciyər englanti: lung espanja: pulmón m. inarinsaame: keepis italia: polmone kroatia: pluća n. latvia: plauša liivi: täv norja (bokmål): lunge m./f. norja (nynorsk): lunge f. pohjoissaame: geahpis portugali: pulmão m.

puola: płuco n. ranska: poumon m. ruotsi: lunga saksa: Lunge f. sloveeni: pljuča n. tšekki: plíce f. turkki: akciğer ukraina: легеня f. uzbekki: o'pka, o'rka venäjä: лёгкое vepsä: tävu (mon.) viro: kops

Liittyvät sanat

• astma
• hengityselin

• kidus
• rintaontelo
• pulmoninen

Johdokset

• verbit: keuhkota

Yhdyssanat

homepölykeuhko, keuhkoahtaumatauti, keuhkoinfarkti, keuhkojäkälä, keuhkokala, keuhkokasvain, keuhkokatarri, keuhkokirroosi, keuhkokotilo, keuhkokudos, keuhkokuolio, keuhkokuume, keuhkokuva, keuhkolaajentuma, keuhkolaskimo, keuhkomato, keuhkomätä, keuhkoparantola, keuhkoportti, keuhkopussi, keuhkoputki, keuhkopöhö, keuhkorakkula, keuhkorutto, keuhkosairaus, keuhkosalpaus, keuhkosammal, keuhkosienitauti, keuhkosyöpä, keuhkotauti, keuhkotuberkuloosi, keuhkotulehdus, keuhkovaltimo, keuhkoverenkierto, keuhkoveritulppa, keuhkoödeema, kivipölykeuhko, pölykeuhko, tervakeuhko

Aiheesta muualla

• keuhko Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 3527 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa