kevätkesä

Suomi

Substantiivi

kevätkesä

1. kesän aikainen osa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkeʋæt̪ˌkesæ/
• tavutus: ke‧vät‧ke‧sä

Etymologia

• yhdyssana sanoista kevät ja kesä

Liittyvät sanat

• syystalvi

Aiheesta muualla

• kevätkesä Kielitoimiston sanakirjassa