kielimuoto

Suomi

Substantiivi

kielimuoto

1. ajallisesti, paikallisesti ja käyttäjäryhmäkohtaisesti erottuva kielenkäytön muoto

   Murteet ovat saman kielen piirissä toisistaan eroavia kielimuotoja.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkie̯liˌmuo̯t̪o/
• tavutus: kie‧li‧muo‧to

Etymologia

yhdyssana sanoista kieli ja muoto

Liittyvät sanat

• yleiskieli