kielo

Katso myös: Kielo

Katso artikkeli Kielo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kielo (1)

(Convallaria majalis) voimakastuoksuinen metsäkukka, joka kukkii loppukeväästä
(yleisesti) mikä tahansa kielojen (Convallaria) suvun kasvi
vanha tilavuusmitta, joka vastaa neljää kappaa eli 18,32 litraa

Ääntäminen

IPA: /ˈkie̯lo/
tavutus: kie‧lo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kielo	kielot
genetiivi	kielon	kielojen
partitiivi	kieloa	kieloja
akkusatiivi	kielo; kielon	kielot
sisäpaikallissijat
inessiivi	kielossa	kieloissa
elatiivi	kielosta	kieloista
illatiivi	kieloon	kieloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kielolla	kieloilla
ablatiivi	kielolta	kieloilta
allatiivi	kielolle	kieloille
muut sijamuodot
essiivi	kielona	kieloina
translatiivi	kieloksi	kieloiksi
abessiivi	kielotta	kieloitta
instruktiivi	–	kieloin
komitatiivi	–	kieloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kielo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Nimi on johdettu sanasta kieli kasvin kieltä muistuttavien lehtien takia. Murteissa kasvilla on monia kieleen viittaavia nimiä. Kasvin nimenä sana on tullut käyttöön 1800-luvulla. Sitä vanhempi on merkitys ’suurisuinen’.^[1]