SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kierous (40)[1]

  1. se, että on kiero

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkie̯rous/ tai /ˈkie̯rou̯s/
  • tavutus: kie‧ro‧us / kie‧rous

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kierous kieroudet
genetiivi kierouden kierouksien
partitiivi kieroutta kierouksia
akkusatiivi kierous;
kierouden
kieroudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kieroudessa kierouksissa
elatiivi kieroudesta kierouksista
illatiivi kierouteen kierouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kieroudella kierouksilla
ablatiivi kieroudelta kierouksilta
allatiivi kieroudelle kierouksille
muut sijamuodot
essiivi kieroutena kierouksina
translatiivi kieroudeksi kierouksiksi
abessiivi kieroudetta kierouksitta
instruktiivi kierouksin
komitatiivi kierouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kieroude-
vahva vartalo kieroute-
konsonantti-
vartalo
kierout-

EtymologiaMuokkaa

sanan kiero vartalosta kiero- ja suffiksista -us

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kierous Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40