Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kiertelijä (12)

  1. henkilö, joka kiertelee

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkie̯rt̪eˌlijæ/
  • tavutus: kier‧te‧li‧jä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiertelijä kiertelijät
genetiivi kiertelijän kiertelijöiden
kiertelijöitten
(kiertelijäin)
partitiivi kiertelijää kiertelijöitä
akkusatiivi kiertelijä;
kiertelijän
kiertelijät
sisäpaikallissijat
inessiivi kiertelijässä kiertelijöissä
elatiivi kiertelijästä kiertelijöistä
illatiivi kiertelijään kiertelijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiertelijällä kiertelijöillä
ablatiivi kiertelijältä kiertelijöiltä
allatiivi kiertelijälle kiertelijöille
muut sijamuodot
essiivi kiertelijänä kiertelijöinä
translatiivi kiertelijäksi kiertelijöiksi
abessiivi kiertelijättä kiertelijöittä
instruktiivi kiertelijöin
komitatiivi kiertelijöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiertelijä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa