Substantiivi

muokkaa

kiertely (2)

  1. kierteleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkie̯rt̪ely/
  • tavutus: kier‧te‧ly

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiertely kiertelyt
genetiivi kiertelyn kiertelyjen
kiertelyiden
kiertelyitten
partitiivi kiertelyä kiertelyitä
kiertelyjä
akkusatiivi kiertely;
kiertelyn
kiertelyt
sisäpaikallissijat
inessiivi kiertelyssä kiertelyissä
elatiivi kiertelystä kiertelyistä
illatiivi kiertelyyn kiertelyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiertelyllä kiertelyillä
ablatiivi kiertelyltä kiertelyiltä
allatiivi kiertelylle kiertelyille
muut sijamuodot
essiivi kiertelynä kiertelyinä
translatiivi kiertelyksi kiertelyiksi
abessiivi kiertelyttä kiertelyittä
instruktiivi kiertelyin
komitatiivi kiertelyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiertely-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi kierrellä + johdin -y

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa