Suomi muokkaa

Adverbi muokkaa

kiinne

  1. (murteellinen) kiinni
    Piräppäs se akkuna kiinne!

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkiːnːeˣ/
  • tavutus: kiin‧ne

Substantiivi muokkaa

kiinne (48-J)

  1. hiuskiinne; suihkutettava aine, joka sallii hiusten muotoilun suihkauksen jälkeen, ja hetken kuluttua pitää hiukset halutussa muodossa
  2. yhdyssanojen osana jokin mikä pitää jonkin kiinnitettynä johonkin tai suljettuna

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiinne kiinteet
genetiivi kiinteen kiinteiden
kiinteitten
partitiivi kiinnettä kiinteitä
akkusatiivi kiinne;
kiinteen
kiinteet
sisäpaikallissijat
inessiivi kiinteessä kiinteissä
elatiivi kiinteestä kiinteistä
illatiivi kiinteeseen kiinteisiin
kiinteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiinteellä kiinteillä
ablatiivi kiinteeltä kiinteiltä
allatiivi kiinteelle kiinteille
muut sijamuodot
essiivi kiinteenä kiinteinä
translatiivi kiinteeksi kiinteiksi
abessiivi kiinteettä kiinteittä
instruktiivi kiintein
komitatiivi kiinteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiintee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kiinnet-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa