kiinnittävä
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kiinnittävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiinnittää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiinnittävä | kiinnittävät |
| genetiivi | kiinnittävän | kiinnittävien (kiinnittäväin) |
| partitiivi | kiinnittävää | kiinnittäviä |
| akkusatiivi | kiinnittävä; kiinnittävän | kiinnittävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiinnittävässä | kiinnittävissä |
| elatiivi | kiinnittävästä | kiinnittävistä |
| illatiivi | kiinnittävään | kiinnittäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiinnittävällä | kiinnittävillä |
| ablatiivi | kiinnittävältä | kiinnittäviltä |
| allatiivi | kiinnittävälle | kiinnittäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiinnittävänä | kiinnittävinä |
| translatiivi | kiinnittäväksi | kiinnittäviksi |
| abessiivi | kiinnittävättä | kiinnittävittä |
| instruktiivi | – | kiinnittävin |
| komitatiivi | – | kiinnittävine |