kiinnittävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiinnittää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiinnittävä kiinnittävät
genetiivi kiinnittävän kiinnittävien
(kiinnittäväin)
partitiivi kiinnittävää kiinnittäviä
akkusatiivi kiinnittävä; kiinnittävän kiinnittävät
sisäpaikallissijat
inessiivi kiinnittävässä kiinnittävissä
elatiivi kiinnittävästä kiinnittävistä
illatiivi kiinnittävään kiinnittäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiinnittävällä kiinnittävillä
ablatiivi kiinnittävältä kiinnittäviltä
allatiivi kiinnittävälle kiinnittäville
muut sijamuodot
essiivi kiinnittävänä kiinnittävinä
translatiivi kiinnittäväksi kiinnittäviksi
abessiivi kiinnittävättä kiinnittävittä
instruktiivi kiinnittävin
komitatiivi kiinnittävine