kiinnitys

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kiinnitys (39)

  1. (oikeustiede) lainan vastineeksi annettu oikeus omaisuuteen
  2. (shakki) tilanne, jossa kiinnitetty nappula suojaa kuningasta tai itseään arvokkaampaa upseeria uhkaukselta, eikä pääse siksi itse liikkumaan.
    Kiinnityksen voi hyökkääjä tehdä kuningattarella, tornilla tai lähetillä.
  3. kiinnittäminen
  4. (puhekieltä) kiinnike

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkiːnːit̪ys/
  • tavutus: kiin‧ni‧tys

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiinnitys kiinnitykset
genetiivi kiinnityksen kiinnitysten
kiinnityksien
partitiivi kiinnitystä kiinnityksiä
akkusatiivi kiinnitys;
kiinnityksen
kiinnitykset
sisäpaikallissijat
inessiivi kiinnityksessä kiinnityksissä
elatiivi kiinnityksestä kiinnityksistä
illatiivi kiinnitykseen kiinnityksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiinnityksellä kiinnityksillä
ablatiivi kiinnitykseltä kiinnityksiltä
allatiivi kiinnitykselle kiinnityksille
muut sijamuodot
essiivi kiinnityksenä kiinnityksinä
translatiivi kiinnitykseksi kiinnityksiksi
abessiivi kiinnityksettä kiinnityksittä
instruktiivi kiinnityksin
komitatiivi kiinnityksine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

irtaimistokiinnitys, kierrekiinnitys, kiinnityksenhaltija, kiinnitysaine, kiinnityshakemus, kiinnityskirja, kiinnityskohta, kiinnitysköysi, kiinnityslaina, kiinnitysluotto, kiinnitysoikeus, kiinnityspiste, kiinnitysrekisteri, kiinnityssuola, kiinnitystodistus, kiinnitysvelka, pulttikiinnitys, ruuvikiinnitys, tarrakiinnitys, tarranauhakiinnitys, velkakiinnitys

Aiheesta muuallaMuokkaa