kilkoro

Puola

Numeraali

kilkoro (+ genetiivi)

1. (kollektiivinen) muutaman (kilka; määrä joka voi olla 3, 9 tai niiden väliltä) ryhmä

   Był jednym z kilkorga dzieci Anny i Józefa. (sjp.pwn.pl)

   Hän oli yksi Annan ja Józefin muutamasta lapsesta.

Taivutus

nominatiivi	kilkoro
genetiivi	kilkorga
datiivi	kilkorgu
akkusatiivi	kilkoro
instrumentaali	kilkorgiem
lokatiivi	kilkorgu

Huomautukset

Käytetään keskenään eri sukupuolta olevista ihmisistä, eläinten poikasista ja lapsista sekä sellaisista esineistä, joista käytetään vain monikkomuotoa.