kimmastuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakimmastuminen (38)
- teonnimi verbistä kimmastua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kimmastuminen | kimmastumiset |
| genetiivi | kimmastumisen | kimmastumisten kimmastumisien |
| partitiivi | kimmastumista | kimmastumisia |
| akkusatiivi | kimmastuminen; kimmastumisen |
kimmastumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kimmastumisessa | kimmastumisissa |
| elatiivi | kimmastumisesta | kimmastumisista |
| illatiivi | kimmastumiseen | kimmastumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kimmastumisella | kimmastumisilla |
| ablatiivi | kimmastumiselta | kimmastumisilta |
| allatiivi | kimmastumiselle | kimmastumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kimmastumisena (kimmastumisna) |
kimmastumisina |
| translatiivi | kimmastumiseksi | kimmastumisiksi |
| abessiivi | kimmastumisetta | kimmastumisitta |
| instruktiivi | – | kimmastumisin |
| komitatiivi | – | kimmastumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kimmastumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kimmastumis- | |