kinu

Katso myös: Kinu

Suomi

Verbi

kinu

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kinua
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kinua
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kinua

Puola

Substantiivi

kinu

1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta kino