kipinöivä

Suomi

Verbi

kipinöivä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kipinöidä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kipinöivä	kipinöivät
genetiivi	kipinöivän	kipinöivien (kipinöiväin)
partitiivi	kipinöivää	kipinöiviä
akkusatiivi	kipinöivä; kipinöivän	kipinöivät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kipinöivässä	kipinöivissä
elatiivi	kipinöivästä	kipinöivistä
illatiivi	kipinöivään	kipinöiviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kipinöivällä	kipinöivillä
ablatiivi	kipinöivältä	kipinöiviltä
allatiivi	kipinöivälle	kipinöiville
muut sijamuodot
essiivi	kipinöivänä	kipinöivinä
translatiivi	kipinöiväksi	kipinöiviksi
abessiivi	kipinöivättä	kipinöivittä
instruktiivi	–	kipinöivin
komitatiivi	–	kipinöivine