kirskua
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kirskua (52) (taivutus[luo])[1]
- pitää yhteen hankaavien kovien pintojen aiheuttamaa ääntä
- ”Kiskottii kirskuivat: "Tervehykset vie!...” (Reino Helismaa 1951)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkirskuɑˣ/
- tavutus: kirs‧ku‧a
Käännökset muokkaa
1. pitää ääntä
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: kirskuna, kirskunta
- verbit: kirskahtaa, kirskuttaa, kirskutella
Anagrammit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kirskua Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52