kismittäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakismittäminen (38)
- teonnimi verbistä kismittää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kismittäminen | kismittämiset |
genetiivi | kismittämisen | kismittämisten kismittämisien |
partitiivi | kismittämistä | kismittämisiä |
akkusatiivi | kismittäminen; kismittämisen |
kismittämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kismittämisessä | kismittämisissä |
elatiivi | kismittämisestä | kismittämisistä |
illatiivi | kismittämiseen | kismittämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kismittämisellä | kismittämisillä |
ablatiivi | kismittämiseltä | kismittämisiltä |
allatiivi | kismittämiselle | kismittämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kismittämisenä (kismittämisnä) |
kismittämisinä |
translatiivi | kismittämiseksi | kismittämisiksi |
abessiivi | kismittämisettä | kismittämisittä |
instruktiivi | – | kismittämisin |
komitatiivi | – | kismittämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kismittämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kismittämis- |